Kivirannan historia on yhtä vanha kuin asutuskin Huittisten alueella, mistä osoituksena Kivirannan pellolta löytynyt kivikirves, joka asiantuntijain mukaan on peräisin kampa-keraamiselta ajalta n.2800 - 3000 vuotta sitten.

Kivirannan ensimmäinen kirjoissa esiintyvä omistaja on Jussi-niminen mies v.1540, jonka jälkeen on Matti Jussinpoikaa ja Nuutti Matinpoikaa aina 1600-luvun lopulle asti. Tällöin tila joutui silloisen ruotujakolaitoksen piiriin rälssitilana, tehtävänä pitää mies ja ratsu sotaan valmiina. Tällöin omistajina olivat ruotsalaiset sotilassuvut ja tällaisena 'rusthollina' tila säilyi aina vuoteen 1861, jolloin tilan osti raatimies-kauppias Carl Duvaldilta vasta 20-vuotias rusthollari Oskar Kivi Urjalasta.

Oskar Kiven tullessa uudeksi isännäksi, oli tila suuruudestaan huolimatta rappiotilassa. Vain vuodelta 1793 oleva päärakennus oli silloin hyväkuntoinen. Lähes kaikki muut rakennukset uusittiin Oskarin toimesta. Jo vuonna 1862 valmistui kivinen navetta 100:lle lehmälle (nykyään juhlatila 'Kivenkolo'). Navetan viereen valmistui samanlaisista mahtavista kivistä rakennettu meijeri -rakennus vuonna 1876, Huittisten ensimmäinen nk. kartano-meijeri. Meijeristinä oli ensin tanskalainen Jensen -niminen mies ja hänen jälkeensä sveitsiläinen Gerber. Viimeksi rakensi Oskar Kivi huolitellun tallirakennuksen, jossa oli jo sileäksi hakatut seinät.

1890-luvun alussa oli herätetty kysymys maamieskoulun perustamisesta Satakuntaan. Siinä toivossa, että se saataisiin Huittisiin, pystytti Oskar Kivi päärakennuksen viereen suuren kaksikerroksisen rakennuksen kaksine torneineen ja mahtavine juhlasaleineen. Se saatiin täysin valmiiksii vasta v. 1899. Koettiin kuitenkin suuri pettymys, kun Satakunnan Maamieskoulu perustettinkin Kokemäelle. Tämä rakennus tunnetaan vieläkin 'koulurakennuksena', vaikka sitä ei koskaan kouluna käytettykään. Se on palvellut vaatimattomasti tilanhoitajan asuntona ja vierashuoneina. Salissa on pidetty häitä ja syntymäpäiviä suvun kesken ja se on palvellut mm.
sotasairaalana sekä viljavarastona.

Oskar Kivi rakensi myös tilalle asianmukaiset suulit, kuivurit, työväenrakennukset ym. Kivirannasta puhuttaessa emme voi unohtaa tätä vitaalista ja tarmokasta miestä, joka omien toimiensa lisäksi oli mukana lähes kaikessa, koskien perkuusta ja julkisista rakennustöistä teitten kunnostamiseen. Oskari toimi myös lukuisissa luottamustoimissa, mm.kuntakokouksen puheenjohtajana 10 vuotta ja 1877 Valtiopäivillä talonpoikaissäädyn edustajana.

Kivirannan Rustholli oli tuohon aikaan erittäin kookas, kokonaispinta-ala hieman yli 2000 ha. "Lex Kallio" (1921) supisti sen kuitenkin n. 800 ha:iin, josta peltoa 158 ha. Hävittyjen sotien 'pika-asutus' pienensi tilan 355 ha suuruiseksi, josta peltoa enää vain 70,26 ha.

Oskar Kiven kuoltua 60 vuotiaana v.1901 tila siirtyi hänen pojalleen valtioneuvos Väinö Kivelle. Seuraavatkin omistajat olivat virkamiehiä, asuinpaikkana Helsinki, Kajaani, Helsinki, mutta silti tilaa on hoidettu varsin taloudellisesti ja voimaperäisesti. Kartano oli kuuluisa mm. harjoittelutilana, missä lukuisat karja- ja maatalousharjoittelijat ovat saaneet oppia kartanon rakennusten ja peltojen vaiheilta ammattiinsa. Kartanon karja oli useina vuosina suuruusluokkansa ykkönen maakunnassa.

Valtioneuvos Väinö Kiven kuoltua v.1954 hänen poikansa yli-insinööri Paavo Kivi tuli kartanon omistajaksi, ja hänen otteissaan oli paljon Oskari Kiveä. Hänkin oli erittäin kiinnostunut voimaperäisestä tilanhoidosta ja pyrki antamaan kaikki vapaa-aikansa perintötilalleen. Hän tuki ja rohkaisi tilanhoitajaansa ja kaikin tavoin pyrki edesauttamaan tilanhoitoa ja varsinkin peltoviljelyä.

Paavo Kiven kuoltua v.1975 perikunta ei löytänyt yhteistä nimittäjää tilanhoitoa koskeviin asioihin ja niinpä kartanoa myytiin ensin pala kerrallaan. Lopuksi koko Kiviranta joutui myyntiin. Kivirannan Kartano on kuitenkin jäänyt huittislaiseen ja myös satakuntalaiseen historiaan. Sen vaiheet ja elämä ovat kiinteä kappale suomalaista maalaiselämää aikakausien vaihtuessa ja sukupolvien ajattelun niiden myötä muuttuessa.

Oskari Kivi on kuitenkin henkilö, joka asenteineen ja valtavan energian ja optimismin sävyttämänä on jäänyt monien muistoihin esimerkillisenä ihmisenä ja maanviljelijänä, jonka usko tähän maamme vanhimpaan ammattiin ja sen mahdollisuuksiin ei koskaan, monista vastoinkäymisistä huolimatta, horjunut. Kiviranta, sen tämänhetkinenkin asema ja ympäristö on kuin muistomerkki tälle voimakkaalle persoonalle, joka nuorena, kirjoitustaidottomana, vain puumerkkinsä paperiin piirtäen, pystyi luomaan jotain näin pysyvää ja ainutlaatuista...

Tämä lyhyt historia on otettu Kivirannan viimeisen tilanhoitajan, Heikki Mattelmäen kokoamasta 'historiikista'. Hän hoiti Kivirannan tilaa tunnollisesti kolmisenkymmentä vuotta.

Vuonna 1984 Kiviranta myytiin huutokaupalla, maat, irtaimisto ja lopuksi rakennukset pihapiireineen. Kartanon osti kolme liikemiestä ja siitä asti se on ollut suosittu juhla- ja hääpaikka.

Nykyiset omistajat ovat 'isännöineet' Kivirantaa vasta vuodesta 2005. Ihmeellinen sattuma on, että Kivirannan jo tultua heidän omistukseensa he saivat tietää, että heillä ja kartanon viimeisellä tilanhoitajalla on yhteinen linkki - Heikki ja Hilkka Mattelmäki ovat heidän miniänsä isovanhemmat!