Kivirannan
historia on yhtä vanha kuin asutuskin Huittisten alueella,
mistä osoituksena Kivirannan pellolta löytynyt
kivikirves, joka asiantuntijain mukaan on peräisin
kampa-keraamiselta ajalta n.2800 - 3000 vuotta sitten.
Kivirannan
ensimmäinen kirjoissa esiintyvä omistaja on
Jussi-niminen mies v.1540, jonka jälkeen on Matti
Jussinpoikaa ja Nuutti Matinpoikaa aina 1600-luvun lopulle
asti. Tällöin tila joutui silloisen ruotujakolaitoksen
piiriin rälssitilana, tehtävänä pitää
mies ja ratsu sotaan valmiina. Tällöin omistajina
olivat ruotsalaiset sotilassuvut ja tällaisena 'rusthollina'
tila säilyi aina vuoteen 1861, jolloin tilan osti
raatimies-kauppias Carl Duvaldilta vasta 20-vuotias rusthollari
Oskar Kivi Urjalasta.

Oskar
Kiven tullessa uudeksi isännäksi, oli tila suuruudestaan
huolimatta rappiotilassa. Vain vuodelta 1793 oleva päärakennus
oli silloin hyväkuntoinen. Lähes kaikki muut
rakennukset uusittiin Oskarin toimesta. Jo vuonna 1862
valmistui kivinen navetta 100:lle lehmälle (nykyään
juhlatila 'Kivenkolo'). Navetan viereen valmistui samanlaisista
mahtavista kivistä rakennettu meijeri -rakennus vuonna
1876, Huittisten ensimmäinen nk. kartano-meijeri.
Meijeristinä oli ensin tanskalainen Jensen -niminen
mies ja hänen jälkeensä sveitsiläinen
Gerber. Viimeksi rakensi Oskar Kivi huolitellun tallirakennuksen,
jossa oli jo sileäksi hakatut seinät.

1890-luvun
alussa oli herätetty kysymys maamieskoulun perustamisesta
Satakuntaan. Siinä toivossa, että se saataisiin
Huittisiin, pystytti Oskar Kivi päärakennuksen
viereen suuren kaksikerroksisen rakennuksen kaksine torneineen
ja mahtavine juhlasaleineen. Se saatiin täysin valmiiksii
vasta v. 1899. Koettiin kuitenkin suuri pettymys, kun
Satakunnan Maamieskoulu perustettinkin Kokemäelle.
Tämä rakennus tunnetaan vieläkin 'koulurakennuksena',
vaikka sitä ei koskaan kouluna käytettykään.
Se on palvellut vaatimattomasti tilanhoitajan asuntona
ja vierashuoneina. Salissa on pidetty häitä
ja syntymäpäiviä suvun kesken ja se on
palvellut mm.
sotasairaalana sekä viljavarastona.
Oskar
Kivi rakensi myös tilalle asianmukaiset suulit, kuivurit,
työväenrakennukset ym. Kivirannasta puhuttaessa
emme voi unohtaa tätä vitaalista ja tarmokasta
miestä, joka omien toimiensa lisäksi oli mukana
lähes kaikessa, koskien perkuusta ja julkisista rakennustöistä
teitten kunnostamiseen. Oskari toimi myös lukuisissa
luottamustoimissa, mm.kuntakokouksen puheenjohtajana 10
vuotta ja 1877 Valtiopäivillä talonpoikaissäädyn
edustajana.

Kivirannan
Rustholli oli tuohon aikaan erittäin kookas, kokonaispinta-ala
hieman yli 2000 ha. "Lex Kallio" (1921) supisti
sen kuitenkin n. 800 ha:iin, josta peltoa 158 ha. Hävittyjen
sotien 'pika-asutus' pienensi tilan 355 ha suuruiseksi,
josta peltoa enää vain 70,26 ha.
Oskar
Kiven kuoltua 60 vuotiaana v.1901 tila siirtyi hänen
pojalleen valtioneuvos Väinö Kivelle. Seuraavatkin
omistajat olivat virkamiehiä, asuinpaikkana Helsinki,
Kajaani, Helsinki, mutta silti tilaa on hoidettu varsin
taloudellisesti ja voimaperäisesti. Kartano oli kuuluisa
mm. harjoittelutilana, missä lukuisat karja- ja maatalousharjoittelijat
ovat saaneet oppia kartanon rakennusten ja peltojen vaiheilta
ammattiinsa. Kartanon karja oli useina vuosina suuruusluokkansa
ykkönen maakunnassa.

Valtioneuvos
Väinö Kiven kuoltua v.1954 hänen poikansa
yli-insinööri Paavo Kivi tuli kartanon omistajaksi,
ja hänen otteissaan oli paljon Oskari Kiveä.
Hänkin oli erittäin kiinnostunut voimaperäisestä
tilanhoidosta ja pyrki antamaan kaikki vapaa-aikansa perintötilalleen.
Hän tuki ja rohkaisi tilanhoitajaansa ja kaikin tavoin
pyrki edesauttamaan tilanhoitoa ja varsinkin peltoviljelyä.
Paavo
Kiven kuoltua v.1975 perikunta ei löytänyt yhteistä
nimittäjää tilanhoitoa koskeviin asioihin
ja niinpä kartanoa myytiin ensin pala kerrallaan.
Lopuksi koko Kiviranta joutui myyntiin. Kivirannan Kartano
on kuitenkin jäänyt huittislaiseen ja myös
satakuntalaiseen historiaan. Sen vaiheet ja elämä
ovat kiinteä kappale suomalaista maalaiselämää
aikakausien vaihtuessa ja sukupolvien ajattelun niiden
myötä muuttuessa.
Oskari
Kivi on kuitenkin henkilö, joka asenteineen ja valtavan
energian ja optimismin sävyttämänä
on jäänyt monien muistoihin esimerkillisenä
ihmisenä ja maanviljelijänä, jonka usko
tähän maamme vanhimpaan ammattiin ja sen mahdollisuuksiin
ei koskaan, monista vastoinkäymisistä huolimatta,
horjunut. Kiviranta, sen tämänhetkinenkin asema
ja ympäristö on kuin muistomerkki tälle
voimakkaalle persoonalle, joka nuorena, kirjoitustaidottomana,
vain puumerkkinsä paperiin piirtäen, pystyi
luomaan jotain näin pysyvää ja ainutlaatuista...
Tämä
lyhyt historia on otettu Kivirannan viimeisen tilanhoitajan,
Heikki Mattelmäen kokoamasta 'historiikista'. Hän
hoiti Kivirannan tilaa tunnollisesti kolmisenkymmentä
vuotta.
Vuonna 1984 Kiviranta myytiin huutokaupalla, maat, irtaimisto
ja lopuksi rakennukset pihapiireineen. Kartanon osti kolme
liikemiestä ja siitä asti se on ollut suosittu
juhla- ja hääpaikka.
Nykyiset omistajat ovat 'isännöineet' Kivirantaa
vasta vuodesta 2005. Ihmeellinen sattuma on, että
Kivirannan jo tultua heidän omistukseensa he saivat
tietää, että heillä ja kartanon viimeisellä
tilanhoitajalla on yhteinen linkki - Heikki ja Hilkka
Mattelmäki ovat heidän miniänsä isovanhemmat!